Täällä taidetaan kuumeisesti odottaa mun keikkaraporttia, joten tässä sitä tulee vihdoinkin. Ei kyllä sanat riitä kuvamaan sitä fiilistä joka mulla keikalla oli, mutta yritetään nyt naputella edes jotakin. Kuvat kertoo varmaan paremmin kuin mä.


Poets of the Fall, 12.9.2008, Karhuhalli, Pori


Menin paikalle ihan hyvissä ajoin, mutta koska en jaksanut mennä vielä Indican aikana yleisön joukkoon päivystämään, niin tuloksena oli "vasta" kolmosrivi, mutta hyvä paikka kumminkin. Jostain syystä yleisö oli rajattu aidalla monen metrin päähän lavasta, eli suhteellisen kaukana oltiin. Tai no, kaikkihan on suhteellista, mutta kun Imatralla totuin siihen että Marko oli melkein siinä sylissä koko ajan.. ;-)

Vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin, niin yhtään kyyneltä en vuodattanut keikan aikana. Omat tunnelmat pysyi onneksi koko ajan positiivisella puolella ja oikeastaan paljon sen ylikin, eikä niiden herkkienkään biisien aikana tullut haikeita fiiliksiä. En siis haaskannut hyvää keikkaa surutyön tekemiseen. Päin vastoin hymyilin siellä kuin hangon keksi ja lauloin mukana, niin että keikan jälkeen leukaperät sattui aika tavalla. Ja ääni oli vähän käheänä kirkumisesta. Markon syy, mitäs nosteli sitä paitansa helmaa niin useasti... lurps! Marko oli muutenkin onnistunut valitsemaan päällensä just mun suosikkivaatteet eli tiukan ja "sopivan lyhkäisen" t-paidan, valkoisen vyön ja just ne tummansiniset farkut, joissa se on vaan niiiiin hot-hot-hot. ;-)

 
Marko: The Hot One


Tunnin keikka oli mahtava paketti kaikkia niitä biisejä, jotka halusinkin kuulla. Where Do We Draw the Line ei ollut soittolistalla, mutta sehän oli oikeastaan arvattavissakin. Toisaalta ihan hyvä niin, ettei tarvinnut ruveta pillittämään siellä. Sitä paitsi, tuo kysymys alkaa pian olla jo historiaa, kohta on aika vaihtaa blogikuvaukseen uusi sitaatti... tiedän jo itse mikä se tulee olemaan, mutta pidän teitä vielä vähän aikaa jännityksessä, kunnes sen aika on.. :-)

No, takaisin keikkaan. Tällä vähäisellä keikkamäärälläni en ole mikään asiantuntija arvioimaan poikien "normisuoritusta", mutta luulen että pieni keikkatauko oli tehnyt hyvää. Varsinkin Ollilla tuntui riittävän energiaa. Olli ja Jani pääsivät ehdottomasti mun suosikkipoikien listalle, sen verran ihania velikultia molemmat olivat, ja niiden lavameininkiä oli niin kiva katsella. Ja Marko... hmmm... on aina vaan Marko. Semmoinen sopiva sekoitus leikkisää pikkupoikaa ja itsevarmaa rokkitähteä. Eihän siitä voi olla tykkäämättä.

 
Olli & Jani: Veikeät velikullat       Marko & Olli: Taatusti hyvä meininki

 
Jaska rrrocks!                         Kerrankin kuvissa myös The Good Captain ja
                                                taustalla Jari. Kuva on huono koska tilanne
                                                tuli vähän yllättäen, mut Here's to you!


Keikka oli alusta loppuun asti huikea ja energinen show, joka piti ainakin minut niin tiukasti otteessaan etten edes huomanut ympärilläni vellovaa haalaripukuista ja erittäin humalaista opiskelijamerta. Itse en halunnut nauttia ennen keikkaa mitään aisteihin vaikuttavia aineita, koska halusin ottaa keikan vastaan mahdollisimman aidoilla fiiliksillä. Sen verran tärkeä juttu se mulle oli. Mutta kovin lyhyeltä keikka tuntui, olisin voinut kuunnella lisää ja lisää vielä vaikka kuinka paljon. Ei varmaan auta kuin ruveta varailemaan jo seuraavia keikkalippuja. Voi kun pääsiskin...  I want more! :-)