Häkellyttää, hihityttää, hymyilyttää, värisyttää, mietityttää, ihmetyttää... joo, ja aiheuttajana yks ja sama ihminen. Voisiko olla, että olisin pitkästä aikaa antanut itselleni luvan ihan pikkuisen ihastua? Äääh, eeeeei. Tai joo. Tai ehkä. Emmätiiä.

Jotakin siinä ihmisessä kuitenkin on, kun tuolleen mielessä pyörii eikä suostu lähteen pois. Päin vastoin lähetti tänään pari niiiiin suloista viestiä, et hui!!! Ihana. Ja mitä enemmän saan siitä tietää, sitä ihanammalta tyyppi vaikuttaa. On itse asiassa aivan liian ihana ollakseen ees totta. Ei VOI olla totta. Huoh.

No joo, tarttis vissiin rauhottua. Oli pakko tulla tänne kirjottelemaan, kun ei enää tähän aikaa ollut ketään kelle soittaa ja ruotia asiaa. Ja ehkei vielä pitäisikään. Ehkäpä olen tästä hetken ihan hiljaa ja kuulostelen vähän lisää omia tuntemuksiani. Ja tietty sen.

Enkä mä oikeesti vielä tässä vaiheessa osaa mitään sen enempiä odottaa, mut onpa mukava tunne pitkästä aikaa. Kummasti sitä taas huomaa olevansa elossa. :-)

Like gravity like love,
You get up after you fall

(PotF: Gravity)