Eturivissä

Nonni! Nyt tuli sekin sitte koettua, nimittäin Poetsien keikka eturivin paikoilta. Nähtiin tyttöjen kans kohtuullisen paljon vaivaakin niiden paikkojen eteen: jonotettiin, juostiin (tai no, mä juoksin, kun tytöt jäi nettilippujensa kanssa ovelle jumiin...) ja leveiltiin lavanreunalla vuorotellen toisillemme paikkaa pidellen. Siel me "vanhukset" tohkeiltiin kuin teini-ikäiset, oltiin niinku kunnon fanit konsanaan. Ja olipa se kivaa! ;-)

Poets of the Fall, Virgin Oil, Helsinki, 26.9.2008

Vähän hullu kai sitä on kun viitsii tässä iässä yli kaks tuntia tönöttää lavan reunalla kylki kyljessä muiden fanien kanssa, keikkaa odottaen ja omasta paikastaan kynsin ja hampain kiinni pitäen. Mutta kyllä kannatti, oli ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu! Pitäähän kaikkea ainakin kerran elämässään kokeilla, vai miten se nyt meni? Ei tää välttämättä tavaks tuu, mut ehkä on parempi etten mee mitään vannomaan... ;-)

Eturiveilyä Laite edessämme

Onneksi seura oli loistavaa, niin että odotusaika meni kuin siivillä. Oli kiva rupatella ensimmäistä kertaa livenä kohtaamieni Sielun Siskojen kanssa, ja välillä vaihdeltiin kuulumisia myös siinä vieressä olleiden kivojen tyyppien kanssa. Ja juomahuoltokin pelas, kun vuorotellen käytiin... Mikäs siinä oli odotellessa. Sitä paitsi: hyvää jaksaa aina odottaa.

Olli ja Captain Marko

Itse keikka oli taas huikeaa menoa. Alussa mulla meinas lähteä tunnemopo käsistä, koska tunnelma oli jotain niin paljon tiiviimpää ja kihelmöivämpää kuin millään aikaisemmalla käymälläni keikalla. Pari ekaa biisiä mun piti oikein keskittyä itseni rauhoitteluun, oli vaan niin hienoa olla taas keikalla että meinasin revetä liitoksistani. Mähän olen ehtinyt kunnolla tykkäillä bändistä vasta kolme kuukautta, ja sinä aikana tämä oli vasta mun kolmas keikka (yhteensä viides). Muutenkin tuntui erilaiselta olla keikalla nyt, kun olin saanut otettua vähän etäisyyttä noihin oman elämän tunnepuolen juttuihin. Pystyin jotenkin paremmin nauttimaan itse keikan tuomista fiiliksistä. Koko loppusetti olikin sitten vain kivaa, kivaa, kivaa, kivaa..., mahtavaa, huikeeta, ja vielä vähän lisää kivaa. No, mulla loppuu jälleen kerran ilmaisukyky kesken, joten pakko turvautua taas kuviin.