Blogissani esiintyy joitakin sivuhenkilöitä, joita matkani varrella kohtaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Teksteissä henkilöitä ei yleensä mainita oikealta nimeltä, ja siksi tämän sivun tarkoituksena on antaa tyypeille edes jonkinlainen identiteetti.

Avec eli Isäntä eli Kämppis: Oikeastaan avomies, mutta todellisuudessa ei ole täyttänyt niitä kriteereitä enää pitkään aikaan. Hyvä mies, ei paha ollenkaan. Mutta ei se oikea minulle. Tottumuksesta olemme jämähtäneet toimimattomaan suhteeseen, jossa kumpikin kärsii muttei tee asialle mitään. Osa entistä elämääni. Toistaiseksi myös osa nykyistä. Mutta tiedän, ettei voi olla osa tulevaa.

Äiti: Vähän kaukana, mutta onneksi usein luurin päässä. Kuuntelee ja ymmärtää, neuvookin tarvittaessa. Tässä projektissa ehkä kaikkein tärkein tukijani.

Omat lapset: Ei ole :-)

Lemmikit: Ei ole :-(

Bändi: Poets of the Fall. Parasta ikinä!

Marko: Poetsien Marko tietysti (tunnistettavissa). EI, en tunne häntä henkilökohtaisesti, joten unohtakaa kaikki kontaktointiyritykset minun kauttani! On silti eräänlaisessa pääosassa tässä blogissani. Läsnä ennen kaikkea musiikin ja sanoitusten kautta, jotka ovat minua eteenpäin kantavan voiman lähde. My saviour, and I breath his name in my hour of need. Fanitan, mutta en palvo. Ihailen, mutta en kuvittele rakastavani.

Ystävä S: Rakas ystävä lapsuudesta. Asuu valitettavan kaukana ja tapaamme aivan liian harvoin. Ikävä. Perheellinen, kaksi ihanaa lasta.

Ystävä H: Toinen rakas ystävä. Asuu myös liian kaukana ja tapaamme liian harvoin. Ymmärtää ja tukee, vaikka itselläkin vaikeaa.

Olkapää eli Kaljakaveri: Mies. Ei romantiikkaa, pelkkä kaveri. Nimensä mukaisesti kaljakaveri ja ystävä hädässä. Ymmärtää ja kuuntelee muttei neuvo. Piristää ja pelastaa pahan päivän. Välillä roolit toisinkin päin.

Tanssityypit: Porukka, joiden kanssa tanssin ja puuhastelen muuta kivaa. Osa hyviä ystäviä.

Kaverit: Epämääräinen joukko henkilöitä erinäisistä yhteyksistä. Ei sydänystäviä. Ainakaan vielä.

Pikkuveli: Nuorempi, mutta silti niin läheinen. Kaveri. Näemme aivan liian harvoin.

Serkku: Satunnainen keikka- ja baarikaveri.



Toivottavasti henkilölista kasvaa pikku hiljaa. Jos niin ei käy, niin voitte vakavasti huolestua. Se olisi nimittäin selvä merkki siitä, ettei elämässäni sittenkään tapahdu mitään uutta ja edistyksellistä. Ja se olisi sääli se.