Kun täällä niin kovasti yhteen ääneen meuhkataan, miten ihania nuo PotF-pojat ovat, niin täytyykin pohtia asiaa vähän syvemmin. Mikä niistä niin ihania tekee? Tässä tulee mun täysin subjektiivinen analyysini asiasta. Voitte ihan vapaasti olla eri mieltä. Tai samaa. Miten vain. ;-)

Tämä pohdinta perustuu vain ja ainoastaan bändin julkisuuskuvaan ja sen perusteella bändin jäsenistä saamaani ensivaikutelmaan, ei mihinkään sen henkilökohtaisempaan - olenhan seurannut poikien edesottamuksia vasta parin kuukauden ajan, enkä ole koskaan tavannut heitä.

Tässä siis puhdasta intuitiota:

Captain: Varmasti rooliinsa nähden aivan liian aliarvostettu fanien keskuudessa. Ydinkolmikon ehkä näkymättömin henkilö, koska seisoo keikoilla tiiviisti tietokoneensa takana, koska tekee levyillä paljon "näkymätöntä" työtä, ja koska tavis-kuuuntelijan korva ei vaan pysty tunnistamaan kaikkia niitä mausteita ja hienouksia joita hän biiseihin tuo. Kuitenkin jonkinlainen musiikillinen nero, jota ilman bändin soundi kuulostaisi varmasti aivan erilaiselta kuin se nyt kuulostaa. Tumma, komea ja raamikas mies - normaalisti näillä kriteereillä pääsisi mun ehdottomaksi suosikikseni, mutta tällä kertaa se ei ihan riitä.

Olli: Todellinen taituri ja kitaravirtuoosi, josta huokuu myös soittamisen ilo. Ollin kitara on ehdottomasti yksi PotF-biisien tukipilareista, jota ilman bändin koko soundi olisi kuin kaurapuuro ilman suolaa. Ihanan pikkupoikamainen olemus ja niin aidon, vilpittömän ja mukavan tuntuinen kaveri. Ja kun Olli avaa suunsa, ei voi kuin ihmetellä: Miten joku voi olla noin symppis!

Marko: Hmmmm... Sanoituksissaan ja sävellyksissään jotain niin käsittämätöntä, etten edes yritä kuvailla sitä - sanat loppuisivat kesken kumminkin. Suosioon ja pyöritykseen nähden uskomattoman maanläheisen tuntuinen kaveri, jolla on vahvasti jalat maassa ja langat käsissä. Ihailtavaa ammattimaisuutta, kunnianhimoa ja samalla kuitenkin aitoa tekemisen riemua. Juuri sopiva sekoitus leikkisää pikkupoikaa ja itsevarmaa rokkitähteä, josta ei kertakaikkiaan voi olla tykkäämättä. Keikoilla antaa itsestään ihan kaikkensa ja vieläkin enemmän. Käsittämättömän jumalainen miesvartalo, jonka olemusta ja liikekieltä ei voi kuin tuijottaa hypnotisoituna. Ja ne silmät, hymy, ihan kaikki... Kokonaisuudessaan suorastaan magneettinen.


Muista bändin pojista tulee analyysiä ehkä jossain vaiheessa.

Siihen asti kaikenlaiset kommentit, täydennykset ja eriävätkin mielipiteet (voiko sellaisia olla?) ovat erittäin tervetulleita. ;-)