Se Todellinen Kohtaaminen, päivä jona vihdoin löysin uuden rakkauteni, tapahtui kesällä 2008. Monien sattumien kautta olin päätynyt Imatralle, jossa PotF esiintyi Imatra Big Band -festivaaleilla. Sain tietää esiintymisestä vasta edellisenä päivänä, mutta sain kuin sainkin hankittua itselleni lipun. Lauantai-iltana lähdin yksikseni keikalle iloisena siitä, että pääsisin vihdoin kunnolla tutustumaan bändiin, joka oli sittemmin alkanut kiehtoa minua jollakin mystisellä tavalla. Siinä vaiheessa en osannut aavistaakaan, että tämä keikka tulisi mullistamaan koko elämäni.

Kulunut vuosi Isännän kanssa oli ollut tuskien taival. Ziljoona kertaa olimme luvanneet toisillemme yrittää kovemmin ja ottaa toisemme huomioon, mutta yhtä monta kertaa yrityksemme olivat jääneet pelkiksi ajatuksiksi, jos edes sellaisiksi. Lukemattomia kertoja olimme onnistuneet loukkaamaan toisiamme. Olin todella onneton. Kevään aikana olin turhaan yrittänyt tsempata itseäni ylös maan raosta, mutta en vain jaksanut yrittää yksin. Yhdessä yrittäminen osoittautui vieläkin vaikeammaksi  ja kaatui joka kerta selvittämättömiin ristiriitoihin.

Kun sitten pääsin työn varjolla hetkeksi matkustamaan pois kotoa ja irtautumaan jo liiankin ahtaaksi käyneestä ympäristöstäni, olin hetkessä kuin uudesti syntynyt ihminen. Ilmeisesti olin juuri sopivasti heräämässä tuosta aistit turruttavasta parisuhdehorroksestani, kun astelin keikkapaikalle. Olin juuri sopivassa mielentilassa ottamaan vastaan ensimmäisen hyvän asian elämässäni todella pitkään aikaan.

You've been biting bullets all these years, I know
There beside yourself, choking on tears
And you aced avoiding possibility
When you placed your bets on bittersweet

Now don't you worry
No need to be sorry
Time to step lightly

(PotF: Fragile)

Imatra Big Bandin yleisö koostui suurimmaksi osaksi firmojen kutsuvieraista ja istui ihmeen rauhallisena pöydissään. Lavan eteen oli kertynyt vain kourallinen innokkaimpia faneja, ja niinpä minäkin astelin heidän joukkoonsa ja otin paikkani toisesta rivistä. "Nyt ainakin näkisin kunnolla", ajattelin, mutta sainkin paljon enemmän. Keikka oli järisyttävä kokemus, vaikka suurin osa soitetuista kappaleista olikin minulle entuudestaan tuntemattomia. Olin jälleen elänyt umpiossa enkä siksi ollut lainkaan tietoinen uuden levyn ilmestymisestä. Tästä huolimatta musiikki iski suoraan sydämeeni, ja tällä kertaa lähtemättömästi.

Lisäksi olin todella vaikuttunut poikien lavashowsta. Siitä, miten käsin kosketeltavan hyvä meininki heillä oli keskenään. Siitä, miten he onnistuivat luomaan yleisöönsä niin läheisen kontaktin, että tuntui kuin he olisivat olleet lavalla vain ja ainoastaan minua varten. Se oli huikeaa. Jälkeenpäin ihmettelin, etten ollut koskaan aiemmin huomanut miten Jumalaisen Ihana Mies Marko oli. Ja etten ollut tajunnut, miten upea hänen äänensä olikaan. Koko hänen olemuksensa oli niin vangitseva, että tuijotin häntä haltioituneena koko keikan ajan. Olin kuin hypnoosissa. Siinä hän oli suoraan edessäni vajaan metrin päässä, ja jos olisin ojentanut käteni, hän olisi saattanut tarttua siihen. En kuitenkaan ojentanut, koska siinä tilanteessa en välittänyt lyhyestä fyysisestä kosketuksesta ja silmän räpäyksessä ohi olevasta hetkestä. Sen sijaan annoin hänen koskettaa minua henkisesti ja paljon pidempikestoisin seurauksin. Tuo yksi keikka sai minut avaamaan koko sydämeni ja ottamaan vastaan sen lahjan, jonka Marko ja koko muu bändi minulle antoivat: musiikin eteenpäin kantavan voiman, joka tulisi olemaan rinnallani aina ja kaikkialla, missä sitä eniten tarvitsin.

Cos the love you used to feel is still in there, inside
It may be the faded photograph, but I know you care, so don't hide
If you're scared, I'm here beside you,
If you get lost I'm here to guide you
And I'll give you peace when peace is fragile
Love is all the good in you
Love is peace when peace is fragile

(PotF: Fragile)