Ette arvaakaan, miten paljon epäröin aloittaa blogini kirjoittamista? Pohdin ja pähkäilin, ja lopulta päässäni vilisi vaikka kuinka paljon puolivalmiita kirjoituksia - niin paljon Poets of the Fallin laulut puhuttelivat minua sen hetkisessä elämäntilanteessani. Silti epäröin blogini perustamista. Eniten minua mietitytti se, että mitähän bändin jäsenet mahtaisivat kirjoituksistani ajatella, jos niitä joskus sattuisivat lukemaan. Pohdin myös sitä, miten bändin fanit suhtautuisivat minuun ja kirjoituksiini. Entäpä musiikista sen kummemmin piittaamattomat, pitäisivätkö he minua ihan höynähtäneenä? Nyt kun mietin asiaa jälkikäteen, niin mitä väliä sillä oikeastaan on?
Cos what I feel is the only truth for me
(PotF: King of Fools)
Keksin blogille mielestäni hyvän nimenkin, mutta silti pidin ideaani ihan tyhmänä. Ajattelin, ettei kukaan kumminkaan voisi ymmärtää ajatuksiani. Ettei kukaan voisi ymmärtää, miten saatoin nähdä oman elämäni jonkin bändin sanoituksissa. Eikä varsinkaan sitä, miten yksi ainoa bändi voisi muka muuttaa jonkun elämän näin totaalisesti.
Ikikuunapäivänä en uskonut, että jollekin toiselle olisi hieman aikaisemmin käynyt aivan samalla tavalla kuin minulle. Näin kuitenkin oli. Löysin täältä nopeasti kaksi ihanaa Sielun Siskoa, jotka jakoivat kanssani samanlaisen musiikillisen herätyksen, jotka olivat käyneet läpi samanlaisen melkeinpä uskonnollisen kokemuksen, jonka tämä upea musiikki ja siihen sisällytetty tunteiden kirjo meissä aiheutti. Kaikille meille se oli kohtaaminen, joka oli kokonaan ja lopullisesti muuttanut elämämme suunnan. Ja kaikille meille tuo samainen bändi on tuonut niin paljon lohtua ja iloa.
Fictitious and so real
Love's a onetime deal
With a delicious dark appeal
And a religious kind of zeal, yeah
(PotF: Delicious)
Näiden kahden ihmisen ja omien kokemusteni yhtäläisyys hämmästyttää minua vieläkin niin paljon, etten sitä oikein pysty edes tajuamaan. Minulla on Sielun Siskojeni kanssaan jokin sanoin kuvaamaton henkinen yhteys, vaikka en ole heitä edes koskaan tavannut. Vielä. Tuntuu kuitenkin ihanalta tietää, että jossakin on kaksi ihmistä, jotka ymmärtävät täysin sen mitä haluan sanoa. Joskus blogia kirjoittaessani olen tuskaillut, kun en ole mielestäni osannut ilmaista jotakin asiaa tarpeeksi hyvin, tai kun en ole kerta kaikkiaan löytänyt oikeita sanoja kuvaamaan jotakin tunnetta. Myöhemmin olen saanut lukea, miten osuvasti nämä Sielun Siskoni ovat onnistuneet kiteyttämään saman asian. Siksi minun on aivan pakko lainata tässä heidän tekstejään.
Tuitsuli kirjoittaa blogissaan jotain sellaista, joka voisi olla suoraan minun näppäimistäni:
Toisaalla hän kuvaa bändin ja sen musiikin vaikutusta näin:
Toinen Sielun Siskoistani, Jaana, kirjoittaa MySpace-blogissaan näin:
Minun blogiani hän kommentoi näin:
Oli lohduttavaa tietää, etten ollutkaan yksin ajatuksineni ja kokemuksineni, että olin ihan turhaan pelännyt sitä, ettei kukaan ymmärtäisi.
----------
EDIT:
Lisätäänpä loppuun vielä aiheeseen sopiva sitaatti. Omistan tämän sitaatin Sielun Siskoilleni. Katsokaa ja ihmetelkää, mitä Marko tässä itsekin "meille" lupaa: :-)
When darkness is no less than everything you've built become undone
There's no fight and no flight, disaster leaves your passion overrun
It's time to let go, it's time to carry on with the show
don't mourn what is gone, greet the dawn
n' I will be standing by your side
together we'll face the turning tide
(PotF: Dawn)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.