Huomenta! Heräsin juuri blogini toiseen päivään.

Blogin vaikutukset alkavat näkyä jo ensimmäisen päivän jälkeen. Huomaan, että sisälleni on kasaantunut koko joukko asiaa, joka pyrkii tulvimaan kerralla ulos. Pyörin sängyssäni enkä saanut unta kun erilaiset tilitykset tulvivat mieleeni yksi toisensa jälkeen. "Bloggasin" varmaan puoli yötä, mutta valitettavasti vain ajatuksissani. Harmi etten päässyt naputtelemaan ajatuksiani tänne tuoreeltaan. Isäntä nukkui, eikä koneen käynnistäminen keskellä yötä olisi tullut kysymykseenkään. Ei ainakaan eilispäivän tapahtumien jälkeen...

Päivällä kuljimme molemmat omia polkujamme, omilla asioillamme. Illalla meillä oli sentään hyvä yritys katsoa rauhanomaisesti telkkaria, mutta sitten isännän muka harmittomana heittämä "huumori" kohdistui meikäläiseen enemmänkin piikittelynä. Sen se olisi voinut jättää sanomattakin. Taisin siinä minäkin antaa osani takaisin. Sen olisin tietenkin voinut jättää tekemättä. Loppuillasta ei sitten ollutkaan muuta kuin syvää hiljaisuutta ja pakolliset hyvänyönmurahdukset.

Ilman juuri avaamaani blogia ja sen tuomaa huikeaa avautumisen ja helpotuksen tunnetta olisin varmaan alkanut itkeä. Nyt tyydyin vain huokaisemaan. Tätäkö tämä nyt on? Ja kuinka kauan vielä?

Never knew if we were really true
Never thought I'd ever get to you
Never thought I'd end up like this

(PotF: Seek You Out)

Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että voi kun ei tarvitsisi välittää kenestäkään muusta kuin itsestään. Haluaisin istua tietokoneeni äärellä juuri silloin, kun huvittaa, kukkua yömyöhään jos niin sattuu huvittamaan ja nukkua just silloin, kun minua itseäni sattuu huvittamaan.

Haluan myös kirjoittaa blogiani silloin kun minulla on jotakin sanottavaa, en silloin kun kukaan ei ole kurkkimassa olkani yli. Kaipaan vapautta tehdä omia juttujani silloin kun haluan, ilman että minun tarvitsee tuntea niistä huonoa omaatuntoa ja ilman, että minun tarvitsee niistä kenellekään tilittää.

Minusta tuntuu, että tämä blogi saattaa koukuttaa. Onko siitä tulossa uusi paras ystäväni? Vai ehkä oma salainen piilopaikkani, jonne voin käpertyä suojaan pahaa maailmaa? Siitä on tullut minulle paikka, jossa saan sanoa, mitä minulla on sanottavaa. Tietäen, että minua kuunnellaan. Siitä on tullut minulle paikka, jossa saan kerrankin keskittyä vain ja ainoastaan itseeni ja minulle tärkeisiin asioihin. Ilman, että minua aletaan heti syyttää itsekkyydestä.

Olen tehnyt viime vuosien aikana niin paljon kompromisseja, että nyt on vihdoin minun vuoroni.

Never was I stronger than I'm now
Never felt this much a fool somehow
Never had much thought for myself

(PotF: Seek You Out)