Nyt mä olen jumissa tän pakkaamiseni kanssa. Laatikot nimittäin loppui, eikä Isäntä pyynnöistäni huolimatta lähtenyt vielä hakemaan mulle uusia. Se haluaa ensin tyhjentää kirjahyllyn omista tavaroistaan, ja mun hommat seisoo. En voi taaskaan muuta kuin ihmetellä miehen logiikkaa ja asioiden tärkeysjärjestystä. En nyt kuitenkaan jaksa sen enempiä hermostua, odottelen tässä vain...

Toihan mies mulle laatikoita viime viikolla, mutta ne on jo ajat sitten pakattu täyteen. Ja sen jälkeen olen itse joka päivä raahanut pari laatikkoa tuosta lähikaupasta. Mut eihän ne mihinkään riitä, muuttolaatikoiden tarve tuntuu olevan loputon. Lähikaupassakin käskivät mennä tuolta vähän kauempaa isommasta kaupasta hakemaan, koska heille ei kertakaikkiaan kerry kuin pari laatikkoa päivässä. Kyllähän mä hakisin niitä vaikka itse, mutta kun ei ole autoa. Enkä viitsi ketään muutakaan pyytää avuksi, kun mies on kerta luvannut hoitaa. Äh, ärsyttää olla koko ajan näin riippuvainen toisesta. :-/

Nyt sain miehen viimeinkin matkoihinsa, kun kävin tässä välissä oikein super-malttavaisesti ja super-ystävällisesti anelemassa. Onneksi se tajus itsekin, että on parempi lähteä. Ei tässä muuten mitään hätää olis, mutta mun pitäis saada tänään pakattua vielä vaikka mitä! Huomenna on nimittäin tarkoitus kärrätä ensimmäinen lasti uuden asunnon varastoon. Asuntoon niitä ei vielä pääse viemään, koska tapettimiehet  ovat siellä täydessä työn touhussa vielä lauantaina. Mutta kyllä mä siihen asti maltan odottaa, tuleepahan sitten hieno ja siisti uus koti! :-)

Siitä tulikin mieleeni, että huomenna on vihdoin se päivä, kun saan uuden kotini avaimen!