Täällä taas, lyhyt breikki hotellihuoneessa ennen keikkaa. Työpäivä takana, kohta suihkuun ja syömään ja sit keikkapaikalle... ja edelleen vaan jännittää. Tunnemyrsky ei meinaa millään jättää rauhaan.

Olen päivän mittaan ruvennut mielessäni arvuuttelemaan illan soittolistaa. Diamonds for Tears tulee joka tapauksessa, siitä ei ole epäilystäkään. Hyvähyvä, se on kyllä paras biisi mitä on! "Vanhoista" haluisin kuulla ehdottomasti CoR:n ja I&D:n - edelleen. Ne ei vaan kulu koskaan. Ehkä myös Stay olis kiva kuulla, koska siitähän kaikki oikeastaan alkoi.

Mutta entäpä Where Do We Draw the Line? Toisaalta joo, toisaalta ei... Haluaisin kyllä kuulla sen livenä, ja jotenkin se olisi hieno kruunu tälle kaikelle. Ihan kuin se soitettaisiin juuri minua varten. Toisaalta sen kuuleminen vähän pelottaa, koska se varmasti nostaa kaikki tunteet pintaan...

No, tuli mitä tuli, aion nauttia keikasta täysillä ja koko sydämelläni. Tällä hetkellä fiilis ei voisi olla mahtavampi. Olisi vaan hienoa, jos pystyisi jakamaan tämän kaiken jonkun kanssa, joka oikeasti ymmärtäisi ja tuntisi samaa riemua. Parin päivän aikana olen saanut ihan tarpeeksi epäileviä katseita ja ihmetteviä kyselyitä siitä, että ihanko oikeasti aion mennä tuonne keikalle ja vieläpä yksin. Ihan oikeasti ja ihan varmasti aion! Ei ole olemassa sellaista voimaa, joka pitäisi minut sieltä poissa.

Nyt vielä vähän aikaa fiilistelen täällä huoneessani ja se on menoa sitten. On tää vaan niin huikeeta ettei pysty edes käsittään...

Out of my way I'm coming, with an excuse just underway
Reality's so daunting, and I've got no way to explain

(PotF: Diamonds for Tears)