Sitähän se on freelancerin elämä, ainaista epävarmuuden sietämistä. Onhan siinä itsenäisyydessä ja omassa vapaudessa hyvätkin puolensa, mutta kieltämättä jatkuva epävarmuus tuppaa potuttamaan. Koko ajan saa murehtia sitä, mistä saisi seuraavan työnsä ja mistä löytäisi uusia asiakkaita. Koskaan ei tiedä milloin tulee se päivä, ettei töitä yksinkertaisesti ole. Loogisesti tästä seuraisi myös se, ettei seuraavaa palkkaakaan tule.

Mielestäni olen oppinut sietämään epävarmuutta hyvin, sillä olenhan saanut harjoitella sitä jo muutaman vuoden ajan. Tähän mennessä olen aina onnistunut järjestämään kiireisemmät ja hiljaisemmat työjaksot sopivan mittaisiksi paketeiksi. Välillä olen saanut puurtaa hiki hatussa pitkää päivää, mutta vastapainoksi olen ehtinyt nauttia myös vapaa-ajasta. Kuulostaa unelmatyöltä, mutta mutta...

Avainasemassa edellä sanotussa on ilmaus "tähän mennessä". Jokin on siis muuttunut. Nykyään en ole ollenkaan varma siitä, ovatko vapaus ja epävarmuus ollenkaan hyvä yhtälö tämän hetkisen jo muutenkin kaoottisen elämäntilanteeni kanssa. Kun mieli on apea ja elämä muutenkin sekaisin, niin vapaus muuttuukin helposti saamattomuudeksi, epävarmuus epäonnistumiseksi.

Well it's a different man in your face
And so out of place

(PotF: Psychosis)

Olen alkanut havaita itsessäni piirteitä, joista en ollenkaan pidä, jotka eivät ole ollenkaan hyvä työstäni suoriutumisen kannalta. Pahimman kaaoksen keskellä soin itselleni muutaman päivän vapaata ihan vain elämäni tulevan suunnan pohdiskelua ja blogini perustamista varten, mutta nuo vapaapäivät on jo aikaa sitten käytetty. Jonkinlainen vapaavaihde jäi kuitenkin päälle. En enää välitä mistään. Olen menettänyt otteeni työstä, heittänyt romukoppaan päivittäiset rutiinini, kadottanut motivaationi ja lakannut yrittämästä. Olen passivoitunut. Paha olo on saanut minusta yliotteen.

And I see that it makes me anti everything
And I see that it makes me want to shed my skin, shed my skin

(PotF: Psychosis)

Tiedän, etten voi koskaan toteuttaa unelmiani jos en vain jatka eteenpäin hammasta purren. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Mistä lähtisin kadonnutta motivaatiotani etsimään? Auttaisiko kerrankin järjen ääni? Enhän voi antaa ahdistuksen ja hetkellisen saamattomuuden tulla unelmieni tielle. Tiedän, että tarvitsen elämääni jonkinlaisen päivärytmin, tarvitsen mielekkäitä työprojekteja ja ennen kaikkea tarvitsen edes jokseenkin säännöllisen palkkashekkini. Vain siten voin tulla toisesta riippumattomaksi, omaksi ehjäksi itsekseni.

My dreams need realizing.
Candles on sugar icing.
Judgment and harmonizing,
or it'll end up like before.

(PotF: Don't Mess With Me)