Huhhuh, onpa ollut kiirettä. Täytyy silti käydä jättämässä tänne edes jonkinlainen elonmerkki, niin että tiedätte että kaikki on hyvin. Ystävä ehti jo vähän huolestuakin, kun minusta ei ole vähään aikaan kuulunut mitään enkä ole pystynyt vastaamaan viesteihinkään. Pelkäsi, että olen sulkeutunut uuteen koloseeni ja mökötän täällä yksikseni... mutta enhän mä sellaista. :-)

Kaksi yötä jo takana uudessa kodissa, ja hyvin on nukuttanut. Saattaa kyllä osittain johtua siitä, että olen ollut ruumiillisesti niin kertakaikkisen puhki, että olen iltaisin suorastaan kaatunut sänkyyn. Muutto oli niin kova fyysinen ponnistus, että lihakset ovat vieläkin kipeinä ja kroppa mustelmilla. Ja seuraavana päivänä olo oli kuin katujyrän alle jääneellä.

Mutta ei auttanut, töihin oli raahauduttava (vähemmän) hehkeänä heti aamusta... Sattumoisin mulla on tällä viikolla poikkeuksellisen paljon töitä kotitoimiston ulkopuolella, niin että joka ikinen aamu pitää raahautua jonnekin päiväkeikalle. Rankkaa sekin, ennen kaikkea henkisesti. En ole paljoa ehtinyt uudessa kodissani aikaa viettää, mikä tarkoittaa sitä, että tämä laatikoiden sekamelska ei vielä vähään aikaan häviä mihinkään. No, ehtiihän sitä myöhemminkin. Pikkuhiljaa.

Nyt pitää taas mennä, raskas messupäivä edessä. Aurinkoista työpäivää kaikille!