Huh huh, hotellihuone ja hetken rauha. Kyllä tässä ollaankin menty ympäri länsirannikkoa niin ettei ole paljoa muuta ehtinytkään. Tai jaksanut. Onhan tämä työmatkalaisen elämä rankkaa, mutta toisaalta myös palkitsevaa. On kiva välillä päästä pois liiankin tutuksi tulleista kuvioista ja nähdä samalla Suomenmaata, mutta ei tämä kiertolais- ja hotellielämä silti mitään luksusta ole. Yksinäisiä iltoja, pitkiä päiviä, matkalaukkuelämää. Ja siinä välissä lyhyitä vapaita hetkiä, joiden aikana yrittää tehdä joko rästitöitä tai levätä seuraavaa päivää varten. Huominen pitäis vielä jaksaa ja sitten helpottaa taas hetkeksi.

Ja mikä parasta, huomenna pääsee työpäivän päätteeksi Poriin ja Poetsien keikalle! Kyllä sitä on odotettukin! Kaikkapaikkana on Karhuhalli ja tilaisuus on oikeastaan ammattikorkeakoulun opiskelijabileet, mutta eiköhän sinne sekaan mahdu myös yks tällainen ei-ihan-enää-opiskelija. Meno saattaa kyllä olla hieman tavallisesta poikkeavaa, mutta eipä tuo minua haittaa. Taidan kumminkin keskittyä seuraamaan enempi niitä lavan tapahtumia kuin ympärilläni olevan juhlaväen touhuja... ;-)

Kyytiongelma tässä olis vielä ratkottavana, kun Porista ei näköjään ihan noin vain pääsekään pois keskellä yötä. Täytyy varmaan varata sieltäkin hotelli, niin että voi jäädä keikan jälkeen rauhassa nukkumaan ja matkustella kotiin sitten aamulla. Siis vielä tämänhetkiseen kotiini. Siellä minua odottaa vain ankea todellisuus, ja saan samantien alkaa etsimään uutta kotia.

Onneksi saan tuolta keikalta niin paljon henkisiä voimia ja piristystä, että sen voimalla jaksan varmasti yrittää eteenpäin ja selviän seuraavan kolmen viikon koettelemuksista.

Seems to matter what I say, so I'll hold my tongue at bay
And rather use my mouth to kiss your frown away
So your doubts no longer darken your day
So you can hold your head up high come what may

(PotF: All the Way / 4U)