Nyt se on taas askelta konkreettisempaa, nimittäin uusi koti. Maksoin juuri vakuusmaksun ja ensimmäisen vuokran. Ärsyttää vaan suunnattomasti, kun mitään muuta ei tapahdukaan vielä kahteen viikkoon. En jaksaisi enää odottaa.

Olen ollut kaksi päivää tosi levoton, enkä osaa keskittyä oikein mihinkään. Hirveästi olisi tekemistä, mutta en tiedä mistä aloittaisin. Toisaalta mieleni tekisi alkaa laittaa tavaroitaan kasaan, mutta Kämppiksen mielestä se on vielä liian aikaista. Joutuisimme kuulemma turhaan elämään laatikoiden ympäröimänä, jä äkkiähän ne tavarat sitten ensi viikolla pakkaa. Hyvähän sen on sanoa, kun minä ne kumminkin pakkaan... Uutta kotiakin tekisi mieli päästä siivoamaan, niin että voisi sitten hyvillä mielin viedä tavarat sisään. Mutta eihän sinne vielä pääse - huokaus. Voi että tätä odottamista, tämä ei tosiaan ole minun vahvuuksiani. :-(

She can really be a handful like the brownies that she bakes you
It can be a tad hysterical, but never quite the breakthrough
She's some kind of an epitome, the sea of intranquility

(PotF: Miss Impossible)


Kaiken tämän kaaoksen keskellä olen hukannut olennaisen. En enää tiedä, mikä on tärkeää ja mihin minun juuri nyt kannattaisi panostaa. Tuntuu, että pyörin asunnossa vain ympyrää miettien, että rupeaisinko raivaamaan turhaa roinaa pois tuolta vai tuolta. Vai malttaisinko sittenkin vielä muutaman päivän ja keskittyisin sen sijaan vaikkapa työntekoon. No, silläkään osastolla ei juuri nyt ole tarjolla mitään konkreettista, kaikenlaisia järjestely- ja paperihommia vain. Onhan nekin joskus hoidettava. Jostain tässä kumminkin pitäisi aloittaa. Voi kun onnistuisin jotenkin muuttamaan tämän levottomuuden tehokkuudeksi...

Mutta on tämä blogi sitten hyvä paikka: heti kun sain huoleni vuodatettua, niin johan alkoi ajatuskin kirkastua. Nyt pistän Poetsit soimaan ja ryhdyn sen tahdissa kahlaamaan kotitoimistoni loputtomia paperikasoja läpi. En tiedä olisiko se kaikkein olennaisin juttu tällä hetkellä, mutta eipä ainakaan tarvitse vielä uuteen kotiin mitään turhaa.

Onneksi on kohta viikonloppu ja Kämppis lähtee pois alta. Sitten ainakin tartun toimeen ja laitan lusikat ihan kirjaimellisesti jakoon...