Today, it's in the air again today, another incident that just went off..

En ymmärrä, miten ihmisen sanat ja teot voivat mennä niin totaalisesti ristiin. Avec väittää, ettei tämä ero häntä sen kummemmin hetkauta, sillä onhan tätä jo vuoden verran kypsytelty. Että parempi näin, yritetään vain tulla parhaamme mukaan toimeen ja hoitaa asia sivistynesti ja kummankin kannalta mahdollisimman kivuttomasti pois päiväjärjestyksestä. Niin että kumpikin voisi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin ja ehkä olla jopa onnellinen toisen puolesta. Näistä kaunopuheista huolimatta mies kumminkin tekee kaikkensa satuttaakseen minua ihan yhteiselomme viime metreillä. Ei ehkä tietoisesti, mutta varsin hyvällä menestyksellä.

No way, this time I will not take blame,
its pretty obvious who needs to shut up..

Kaikki alkoi siitä, kun en onnistunut löytämään asuntoa jo viime kuun alusta, vaan päädyimme pakosta elämään kämppiksinä noin kuukauden ajaksi. Siitä lähtien olen toistuvasti saanut kuulla enemmän tai vähemmän suoria kommentteja siitä, että olen hänen asunnossaan ja elämässään vain tiellä, ja että minun olisi hyvä häipyä mahdollisimman nopeasti. No, kyllähän minä sen tiedän ja kyllähän minä mielelläni häipyisinkin,  mutta sattumoisin tätä prosessia ei voi nopeuttaa - ihan minusta riippumattomista syistä. Ja vaikka olen sen hänelle tuhannesti selittänyt ja hän on sen muka ymmärtänytkin, niin silti hänellä on joku kumma alitajuinen tarve satuttaa.

Ashtrays filled with the fruits of our transgressions,
here and there sarcasm overflows..

Alkuvaiheessa sain jokaisen ongelman edessä kuulla piikittelyä ja jälkiviisastelua: "Mitäs et etsinyt sellaista kämppää, jonka olisi saanut heti!". No, sellaista ei sattumoisin ollut tarjolla. Ajan kuluessa suorat kysymykset loppuivat, mutta tilalle tuli ikävä vihjailu: "Oletko laskenut, miten monta päivää sä täällä vielä olet?" Ja jottei satuttaminen jäisi vain sanojen varaan, tuoreimpana kehiin ovat astuneet teot. Niillä sitä vasta pystyykin satuttamaan.

Do stay, I'll need this sitcom to be re-run
till I get the gist of just how it goes..

Olettehan kuulleet sen sanonnan, että tuskin on ruumis ehtinyt kunnolla jäähtyä, kun alkaa jo tappelu perinnöstä? Suunnilleen siltä minustakin tuntuu nyt. Ettei Avecilla ole minkäänlaista kunnioitusta minua ja meidän yhteistä menneisyyttämme kohtaan. Hän nimittäin ilmoitti eilen, että on tänään illalla menossa jonkun tytön kanssa treffeille - vaikka minä en ole edes ehtinyt muuttaa alta pois! Ei hän kuulemma mitään suhdetta vielä etsi, mutta haluaa tavata uusia ihmisiä ja saada kavereita. Vai niin.

What would you have me do..

Mainitsin hänelle, ettei asia minua muuten hetkauta, mutta ajoitus kieltämättä satuttaa. Vastalauseena hän tietenkin nosti esiin kaljakaverini: Että minullakin oli miespuolinen ystävä. Miten se muka eroaisi tästä, ja miksi minulla muka olisi erilaisia vapauksia kuin hänellä? En osannut perustella sitä hänelle sen kummemmin, muuta kuin että kaljakaveri oli vain ystävä, ei muuta, eikä koskaan muuksi muutu. Ja tilanne oli silloin ihan erilainen, minä en ollut eroamassa, kun meistä tuli ystäviä. Siihen mies tuumasi, että jossain vaiheessa hän jopa toivoi että meistä olisi tullut enemmän. Että hän olisi saanut syyn jättää.

Gimme a reason, c'mon now make my day
Cos I'm out of cheeks to turn the other way..

En tiedä vaadinko liikaa, mutta minusta ei olisi ollut mieheltä liian suuri uhraus odottaa vaivaiset puolitoista viikkoa, niin että hän saisi minut ensin lopullisesti pois elämästään. Ja ettei minun tarvitsisi aitiopaikalta katsella hänen uutta elämäänsä. Mutta ei hän näköjään voinut odottaa. Minä tai kuuden vuoden parisuhde emme näköjään ansaitse sen vertaa kunnioitusta, että olisimme voineet hoitaa asiat rauhassa päätökseen.

Ask yourself just how lucky do you feel..

Jos tuo ei vielä riittänyt, niin tänään sain niskaani lisää paskaa. Tiesin kyllä, että Avec suunnitteli asuntoonsa lattia- ja seinäremonttia muuttoni jälkeen, mutta ikinä en olisi uskonut kuulevani, mitä tänään kuulin: Hän ilmoitti aloittavansa lattiaremontin jo ensi viikolla. Siis hetkinen!! Minunhan oli määrä pakata tavaroitani ensi viikolla! Ja juurihan me pari päivää sitten keskustelimme siitä, ettei mies enää tahallisesti yrittäisi hankaloittaa muuttoani. Mutta ei se kuulemma haittaisi, jos hän jossain nurkassa laittaisi vähän uutta lattiaa, ei se kuulemma olisi yhtään tiellä. Just joo. Sanaharkan jälkeen hän lopulta perua suunnitelmansa. Se oli kuulemma vaan läppä, ja mä olin tosikko kun otin sen niin vakavasti. Niin varmaan. Mies ei vaan tajua, että joissakin tilanteissa ja joistakin asioista pitäisi ymmärtää pitää suunsa kiinni.

Somehow I've been blindsided by my own kindhearted notion
of just who we are
No doubt we'd have collided anyway
with me indicted and you raising alarm..

Kova kiire eteenpäin miehellä tuntuu olevan. Ja mitä enemmän hän minua satuttaa, sitä paskempi maku mulle jää koko tyypistä. Jos tämä jatkuu, niin vähän ajan päästä voimme haistattaa pitkät tähän astiselle tuumailullemme siitä, että kyllä kaksi aikuista ihmistä osaa hoitaa eron sivistyneesti, ja että kyllä tämän jälkeen voidaan pysyä vielä ystävinäkin. Pelkkää sanahelinää kaikki, kun teot ovat kuitenkin jotain ihan muuta.

First round I'll take my bows into my corner
take my vows, regroup and run back again
Bloodhound and of no better pedigree
than what you see so you could not offend

Olen niin turhautunut, etten voi mitenkään nopeuttaa muuttoani ja päästä vihdoin pois hänen nurkistaan. Olen niin pahalla tuulella, että taisin saada aikaiseksi aikamoisen vuodatuksen... Aiheestako? No varmasti! Tai no... en tiedä enää itsekään. Ehkä olen vain liian herkkänahkainen ja tosikko, niin kuin sain tänään Avecin suusta kuulla. Olenko? Ylireagoinko minä todella? Käyttäydynkö itse typerästi?

Did I act like a fool cos I didn't know what to do,
when you gave me just a little bit more than I bargained for,
a little too much in my hands when my hands are tied..


(PotF: The Ultimate Fling)