Kun perustin tämän blogin, aloin muistella minun ja Poets of the Fallin vähäisiä kohtaamisia viime vuosien aikana. Samalla yritin pohtia, miksen ollut onnistunut "löytämään" bändiä jo aikaisemmin.

Kaikki alkoi Stay:sta. Olin kuulut sen soivan radiossa, ja se olikin ainoa biisi jonka heiltä siihen aikaan tiesin. Olisikohan se ollut vuosi 2006, kun ystäväni pyysi minua mukaansa kotikaupungissamme pidetylle klubikeikalle, ja tuon yhden ainoan biisin perusteella suostuin. Rakkauteni bändiin ja sen musiikkiin olisi voinut alkaa jo tuona iltana, mutta kohtalo määräsi toisin...

Ystävällä oli murheita, ja loppujen lopuksi ilta vierähti varsin kosteissa merkeissä hänen tilitystään kuunnellen ja maailmaa parantaen. Jossain vaiheessa yritimme keskittyä myös itse keikkaan ja puikkelehdimme yleisömereen, mutta valitettavasti joku oli tarjonnut ystävälleni rähinäjuomaa. Hän onnistui haastamaan riitaa yleisön joukossa olleiden tyttöjen kanssa, ja lopulta minä jouduin rauhoittelemaan häntä ja kiskomaan hänet kokonaan pois yleisöstä takaisin baaritiskille. Siellä jatkoimme viinanhuuruista terapiasessiotamme. Näistä onnettomista yhteensattumuksista johtuen minulla ei ole keikasta kovinkaan paljoa muistikuvia - ystävälläni tosin vieläkin vähemmän. Olihan se hirvittävää haaskausta, mutta toisaalta: pitäähän ystävää hädässä auttaa.

Sen verran bändi kuitenkin jäi mieleeni, että hankin käsiini Signs of Life:n ja Carnival of Rust:in. Kuuntelin niitä jonkin verran, mutta valitettavasti elämääni oli vastikään tullut toisenlainen rakkaus, lavatanssiharratus. Sen vuoksi stereoissani soivat tuohon aikaan enemmänkin iskelmämusiikin helmet kuin rock. Poets sai siis odottaa löytäjäänsä.

Sitten tuli Ruisrock 2007. Sinne oli päästävä, ja nimenomaan Poetsia katsomaan, ikään kuin "uutena yrityksenä". Ongelmat Isännän kanssa olivat tuolloin jo aikamoisia, mutta olimme päättäneet yrittää ja panostaa enemmän suhteeseemme ja yhteisiin asioihin. Hänen puoleltaan yksi tällainen teko oli lähteä kanssani festareille. Siis hyvänen aika, Isäntä rock-festareilla!! Ennenkuulumatonta!! Hän kuului enemmän humppaveikkojen kastiin eikä ollut koskaan aikaisemmin ollut rockfestareilla. Hieman epäileväisenä mutta ilahtuneena lupauduin tietenkin oppaaksi. En tiedä, olisiko sittenkään pitänyt...

Kaikki meni hyvin niin kauan, kun ei satanut ja musiikki pysyi riittävän kevyenä ja suomenkielisenä. Alkuillasta katselimme sekalaisia bändejä ja nautiskelimme olutteltan antimista. Juttelimme muutamien tuttujen kanssa. Sitten alkoi ripotella vettä. Minua se ei haitannut, koska meillä oli sadetakit ja ilta oli muuten lämmin. Eikä moinen pikkusade olisi voinut pilata hyvää fiilistäni. Poetsin keikan lähestyessä aloin kiskoa Isäntää lavaa kohti. Pyysin, että menisimme lähemmäs. "Ei kun tässä on ihan hyvä", oli vastaus. Vastahakoisesti kiskoin häntä lähemmäs, mutta lopulta jäimme melko taakse, väkijoukon reunamille. Kun musiikki alkoi, kuuntelin huumassa nyt jo tutuksi tulleita biisejä. Riemuani kuitenkin varjosti vierestä kuulunut valitus: joko volyymit olivat liian kovalla, musiikki ei miellytänyt tai sade haittasi.Olisi edes tajunnut pitää suunsa kiinni, senkin ilonpilaaja! Kehtasi jopa kysyä, että "vaihtuuko tässä välillä kappale". Yritin keskittyä musiikkiin ja jättää kommentit omaan arvoonsa, mutta tunnelma oli pilalla.

En edelleenkään ymmärrä, miksei Poetsien musiikki vielä tuonakaan iltana vienyt minua mukaansa. Niin kuin olen toisaalla blogissani kirjoittanut, elin tuohon aikaan jossain kummallisessa horroksessa, jossa en joko huomannut tai ymmärtänyt maailmassa kohtaamiani hyviä asioita. Olin kykenemätön tekemään omia päätelmiäni siitä, mistä pidin ja mistä en pitänyt. Isäntä ja hänen kanssaan kuvittelemani parisuhde pitivät minua näkymättömässä otteessaan, josta en edes yrittänyt pyristellä irti. Elin haavemaailmassa, jota ei oikeasti ollut. Ja tuo haavemaailma esti minua näkemästä todellisuutta sellaisena kuin se oli.

Look in my eyes I'll make you see
We're drifting aimlessly
Blind in a world of make believe

(PotF: Illusion & Dream)

Bändi sai edelleen odottaa löytäjäänsä. Tämä elämääni järisyttänyt "kohtaaminen" tapahtui vasta kesällä 2008. Siitä kerron lisää myöhemmin...